Vanha perinteikäs kissatalo Vaasan Palosaarella rapistui alta ja oli tullut tiensä päähän. Vuosikausia olimme käyneet katselemassa uutta taloa toiminnallemme. Talot olivat milloin minkäkin kuntoisia, haisevista navetoista maaseudulla hulppeisiin omakotitaloihin kaupungin keskustassa. Mikään ei oikein sytyttänyt tai rahat eivät riittäneet.
Keväällä 2021 löysimme ”helmen”. Talo oli 1970-luvulla rakennettu siisti, hyväkuntoinen ja kohtuuhintainen omakotitalo muutaman kilometrin päässä Vaasan keskustasta. Paikka oli rauhallinen. Rakastuimme siihen heti. Paras mahdollinen toiminnallemme.
Jos joku olisi silloin kertonut meille, että tämä keissi uudesta kissatalosta tulee kestämään viisi vuotta, olisimme luultavasti lyöneet hanskat tiskiin. Onneksi emme tienneet. Hanskatkin säästyivät – myöhempää käyttöä varten.
Valituskierre yllätti ja vei voimia
Käynnistimme netin kautta mesenaattikeräyksen, jonka tuotoilla maksoimme suurimman osan talosta. Loput raavittiin kasaan muilla lahjoituksilla, myyjäisillä, kerjäämällä ja pienellä pankkilainalla. Talo maksettiin alta pois melko pian.
Aloimme remontoida taloa tarkkaan harkitsemillamme materiaaleilla. Kaiken piti olla juuri kissataloksi sopivaa, varsinkin puhtaanapitoa ajatellen. Materiaalit olivat sitä luokkaa, että saattoi vaikka heittää ämpärillisen vettä seinään ja mitään vesivahinkoa ei tapahtunut. Rempan edetessä aloimme harkitsemaan muuttopäivää.
Yleinen mielipide oli meidän puolellamme.
Mutta, eihän taloon noin vain muutettu. Naapuruston taholta alkoi ennalta arvaamaton valitusrumba hallinto-oikeuteen. Valitus oli kaataa koko unelmamme. Kissataloa ei haluttu pilaamaan alueen mainetta ja laskemaan kiinteistöjen arvoa. Tiehän me tukittaisiin ensimmäisenä ja liikenne takkuilisi. Kissojen soittama musiikki kaikuisi yökaudet ja kissojen houkuttelemia rottiakin vilistäisi pihapiirissä. Hajukin tulisi olemaan kammottava. Kuinka ollakaan, näillä argumenteilla hallinto-oikeus totesi valituksen päteväksi ja hyväksyi sen.

Periksi ei anneta!
Märkä rätti vasten kasvoja. Eikä meillä ollut suunnitelmaa B. Jos emme tuohon taloon pääse ja vanha hajoaa alta, mikä neuvoksi? Epätoivo oli hiipiä mieliin.
Ei, periksi ei nyt anneta. Sisuunnuimme ja aloitimme uuvuttavan oikeustaistelun. Laadimme huolella jokaisen asiakirjan, jonka toimitimme eri viranomaisille. Ravasimme viranomaisesta toiseen, jos jonkinlaisen allekirjoituksen, lausunnon, suunnitelman tai todistuksen kera.
Paikallisessa lehdistössä kirjoiteltiin kiivaasti tilanteestamme. Yleinen mielipide oli meidän puolellamme.
Avajaisten aika
Vihdoin, monien mutkien kautta, koitti se päivä, että kaavamuutoksen myötä talo voitiin muuttaa omakotitontista liiketontiksi, joka mahdollisti siinä löytöeläintalon pitämisen. Me voitimme!
Talo oli nyt lopullisesti kissojen ja meidän. Rupesimme suunnittelemaan avajaisia.
Kesä 2026 uurastettiin ulkotöissä, lähinnä parkkipaikan tekemisessä sekä uuden, hienon ja ison ulkotarhan rakentamisessa. Vaasan Ammattikorkeakoulun tekniikan opiskelijat rakensivat ulkotarhan oppilastyönä, meille lähes maksutta. He asensivat sisälle kamerat Kissalive-lähetyksiä varten sekä myös ilmanlaadun mittareita. Lopputulokset olivat huikeita.
Avajaiset pidettiin 5.9.2026. Paikalla oli aikoinaan mesenaattikeräykseen osallistuneita, meitä hankkeessa tukeneita ja muita kutsuvieraita. Tilaisuutta oli suunniteltu tarkoin ja tarjoilu oli sen mukaista. Puheita pidettiin. Paikalla oli myös alkuperäisjäseniä, heitä, jotka 34 vuotta sitten perustivat Vaasan kodittomien kissojen ystävät ry:n. Heitä muistettiin kukin ja kunniakirjoin. Tunnelma oli katossa.

Välikohtaus avajaisjuhlissa
Kesken juhlinnan ovelle koputettiin. Sisään tuli nuoripari kuljetuskorin kanssa. Korissa oli pahoin loukkaantunut kissa, joka jaksoi tuskin nostaa päätään. Makasi vain. Tuojat arvelivat sen pudonneen parvekkeelta, koska kyseinen kissa löytyi kerrostalon pensasaidan juurelta. Kissa tarvitsi välitöntä eläinlääkäriapua.
Nopea kierros. Kuka lähtee viemään kissaa lauantai-iltana päivystävälle eläinlääkärille? Matkaa on noin 30 kilometriä, mutta vapaaehtoinen löytyi. Oli siinä vierailla hämmästeltävää. Voiko tämä tämmöistäkin olla?
Meillehän tuo on arkipäivää, kutsuvieraille ei.
Kissa jouduttiin vaikeiden vammojen takia lähettämään sateenkaarisilloille. Omistajakin löytyi myöhemmin ja oli ikionnellinen näkemästämme vaivasta. Kissa oli ollut jo vanha ja sairastanut lääkitystä vaativaa kilpirauhasen liikatoimintaa. Lasitetulla parvekkeella oli ollut pieni kissan mentävä aukko, josta se oli pudonnut.
Talossamme on tällä hetkellä noin 50-60 kissaa. Kaikki kesän pennut ovat kotihoidossa. Olemme onnellisia uudesta talosta ja siitä, että kaiken sirkuksen jälkeen saamme keskittyä olennaiseen eli kodittomien kissojen pelastamiseen.
