Kissat ovat jyväskyläläisen taidemaalari Päivi Meriläisen taideteoksissa esillä kauneutensa ja riippumattoman luonteensa vuoksi.
’’Kissa edustaa myös universaalia luontoa, johon kuuluu koko maailmankaikkeus, ihminen hännänhuippuna’’, Päivi sanoo.
Hänen lapsuudenkodissaan Piippolassa Pohjois-Pohjanmaalla oli aina kissoja, kuten maalla oli tapana. Muistoissa on edelleen erittäin rakas ja tärkeä Mikki-kissa, joka toimi milloin kaverina, milloin tyynynä.
Läpi elämän kissat ovat olleet tärkeitä Päiville. Se näkyy myös hänen teoksissaan, joissa kissa on usein jopa majesteettinen kaunistus.
’’Kissa on kaunis eläin ja hyvin itsenäinen. Kissat ovat jollain lailla tietoisia majesteettisuudestaan sekä vähän kuin ulkopuolisia’’, Päivi muotoilee.

Vuosien varrella myös eri rodut ja erityisesti niiden fysiikka ovat tulleet Päiville niin tutuiksi, että ne piirtyvät paperille ikään kuin selkärangasta.
Meriläisen perheessä oli aikoinaan maatiaiskissa, ja tytär halusi sen kaveriksi ragdollin.
’’Hankimmekin ensimmäisen rotukissan, kävimme kissankasvattajakurssin ja lähdimme yhdessä kissanäyttelyihin’’, Päivi kertoo.
Päivin ja hänen tyttärensä Lumikuun kissala kasvatti ragdolleja kymmenen vuoden aikana yhteensä kymmenen pentuetta. Ragdollien ja pienten pentujen myötä kissojen anatomia tuli Päiville tutuksi. Tärkeämpää hänelle kuitenkin on vangita maalauksiinsa kissojen sielu sekä se, mitä kissa tuntee, elää ja kokee. Myös omistajien tunteet piirtyvät usein paperille.
’’Maalaan enemmänkin tunnemaailmaa’’, Päivi myöntää.
