Turkkilainen van on kotoisin Kaakkois-Turkista, Van-järven seudulta. Kotiseudullaan sitä on pidetty satoja vuosia kotikissana. Rodun jalostus alkoi vasta 1950-luvulla Englannissa, jossa se sai virallisen rotuhyväksynnän vuonna 1969.
Suomeen ensimmäiset vanit tulivat 1980-luvun lopussa.
’’Kasvatustyö aloitettiin Suomessa pienesti, vain muutamasta kissasta’’, kertoo Vangora yhdistyksen varapuheenjohtaja Inkeri Siltala-Lippo.
Rotu ei ole kovin yleinen missään päin maailmaa. Suomessa aktiivisia kasvattajia on tällä hetkellä ainoastaan kolme.
’’Pentua voi joutua odottamaan jonkin aikaa, varsinkin, jos haluaa tietyn värisen tai tiettyä sukupuolta olevan kissan.’’
Arvostettu erisilmäisyys
Turkkilaiselle vanille on ominaista van-väritys, eli kissa on valkoinen kullanruskein, kermanvärisin tai mustin merkein. Päässä korvien ympärillä on puolikuun muotoiset merkit, joiden välillä on valkea juova. Myös häntä on värillinen ja siinä voi erottua renkaita.
Silmien värinä on useimmiten vaalea meripihka, sininen tai arvostettu erivärisilmäisyys, jolloin toinen silmä on sininen ja toinen on meripihkan värinen. Kissan pitkä, silkkimäinen ja suora turkki on helppohoitoinen, sillä se ei takkuunnu.
’’Karvanlähtöaikaan se on silti syytä harjata irtokarvojen poistamiseksi.’’
