Smokien maailma on täynnä ihmeitä. Aamuisin hän seuraa ikkunasta, kuinka usva nousee pellolta. Hän tarkkailee varpusia, jotka pomppivat pihamaalla, ja kuuntelee hiirten rapinaa heinien alla. Joskus metsästä kuuluu rasaus. Silloin Smokien korvat nousevat pystyyn. Jotain tapahtuu!
Leikkiminen on huippua!
Kaikista maailman ihmeistä Smokien mielestä yksi asia on ylitse muiden:
leikkiminen.
Eräänä syysaamuna Smokie löysi sängyltä jotakin aivan erityistä. Se oli vanha, punainen villalanganpätkä, jonka toinen pää oli purkautunut pörröiseksi hapsuksi.
Smokie tuijotti sitä.
Lanka tuijotti takaisin.
Ainakin Smokien mielestä.
Hän kyyristyi.
Häntä alkoi heilua puolelta toiselle.
Takajalat jännittyivät.
Ja sitten—
PUM!
Smokie syöksyi langan kimppuun.
Punainen hapsu lensi oikealle.
Smokie perässä.
Lanka livahti vasemmalle.
Smokie kääntyi niin nopeasti, että hänen tassunsa sutivat peiton päällä.
”Kiinni sinut vielä saan!” hän tuntui ajattelevan.
Hän kierähti selälleen, nappasi langasta etutassuillaan ja potki sitä takajaloillaan. Hänen silmänsä olivat suurina innostuksesta.
Sitten tapahtui jotakin odottamatonta.
Lanka karkasi.
Se vieri lattialle.
Smokie jähmettyi.
Hän katsoi lankaa.
Lanka oli aivan liian kaukana.
Smokie hiipi lähemmäksi.
Yksi tassu.
Toinen tassu.
Hän kumartui…
LOIKKA!
Lanka jäi kiinni tassun alle.
Smokie oli voittanut.
Hän istui sen päällä hyvin tyytyväisen näköisenä.
Leikkiminen harjoittaa kissan kehoa ja mieltä
Smokie ei tiennytkään, että leikkimisessä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin langan pyydystämisestä. Jokainen loikka harjoittaa hänen tasapainoaan. Jokainen väijytys opettaa hänelle kärsivällisyyttä. Jokainen takaa-ajo kehittää hänen lihaksiaan ja koordinaatiotaan. Jokainen hassu kierähdys auttaa häntä oppimaan, millainen kissa hänestä olisi kasvamassa.
Tärkeintä on, että leikki tekee Smokien onnelliseksi.
Maaseudulla, omalla valvotulla ulkouilualueella näistä taidoista olisi hyötyä. Päivisin Smokie voisi harjoitella heinikon reunassa hiipimistä. Hän voisi vaania pudonneita lehtiä, jahdata perhosia ja loikata korkealle kannolle. Hän oppisi tuntemaan pihan jokaisen kiven, puun ja pensaan.
Leikki tekee Smokien onnelliseksi
Kaikkein tärkeintä on, että leikki tekee Smokien onnelliseksi, ja onnellinen kissanpentu jaksaa tutkia maailmaa.
Villalankaleikkipäivän iltana Smokie käpertyi nukkumaan pehmeälle peitolleen. Punainen lanka jäi hänen viereensä. Hän oli väsynyt. Todella väsynyt.
Ennen kuin silmät painuivat kiinni, Smokie vilkaisi vielä kerran punaista villalankaa.
Huomenna olisi uusi seikkailu.
Ehkä ladossa.
Ehkä omenapuun alla.
Tai ehkä…
punainen lanka karkaisi jälleen.
Smokien viikset värähtivät unissakin.
Hän taisi nähdä unta valtavasta punaisesta langasta, joka kiemurteli pitkin koko maaseutua.
Smokie juoksi sen perässä niin nopeasti kuin pienet tassut vain kantoivat. Viiden kuukauden ikäisen Smokien elämässä jokainen päivä on seikkailu – ja jokainen leikki on harjoitus seuraavaa suurta seikkailua varten.
