Kissanäyttelyt ovat myös kauneusnäyttelyitä. Niihin valmistaudutaankin huolella. Mitä pitempi turkin pituus on, sen työläämpää on myös sen hoitaminen. Myös pohjavilla vaikuttaa lopputulokseen.
Pitkän linjan brittikissakasvattajalta Ulla-Kaisa Niemelältä sujuu pitkäkarvaisten brittien turkinhoito vaikka silmät ummessa.
’’Brittien turkki pitää pestä säännöllisesti, vaikka kissaa ei käytettäisi näyttelyissä. Turkki takkuuntuu helposti. Jos niin pääsee käymään, vaatii turkin selvittäminen kovan työn’’, Ulla-Kaisa varoittaa.
Pitkäkarvaisen britin kohdalla ei ole väliä, käytetäänkö kissaa näyttelyissä vai onko se perheen lemmikki. Turkkia on molemmissa tapauksissa pestävä säännöllisesti.
’’Britillä on hyvin pehmeä pohjavilla ja vähän karheampi päällykarva. Kun pohjavilla vaihtuu, sitä irtoaa tosi paljon ja koska se on tiivis, niin karva ei tipu itsestään samalla lailla kuin lyhytkarvaisesta kissasta. Niinpä turkkia pitää kammata ja pestä, että kuollut karva lähtee oikeasti pois’’, Ulla-Kaisa kertoo.
Jos huolellisia huoltotoimia ei tee, turkki takkuuntuu. Kissa yrittää itsekin ylläpitää turkkinsa kunnossa nuolemalla, mikä voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa suoliston tukkeentumiseen.
’’Pesu on tämän rodun perushoitoa’’, muistuttaa Ulla-Kaisa pitkäkarvaisten brittien omistajia.
Jopa kaksi pesua ennen näyttelyä
Turkin pesuväli riippuu kissasta. Omat kissansa Ulla-Kaisa pesee parin, kolmen kuukauden välein.
’’Mikäli tuntuu, että karvaa lähtee paljon, pesen niitä useamminkin.’’
Näyttelykissat pestään aina ennen näyttelyä. Jos edellisestä pesusta on pitempi aika, niin pesu suoritetaan kahdesti.
’’Ensin on rasvanpoistopesu ja siitä noin viikon päästä varsinainen näyttelypesu, jossa sitten puunataan täysillä’’, Ulla-Kaisa kertoo.

