Page 26 - Kissafani 6/2021
P. 26

”Voi sinua mustikkaiseni, taisit käydä taloksi”


          T  Aira Huisko tallentaa muis-
          tojaan myös kirjoiksi, runoiksi ja
          jopa laulujen sanoiksi, joita muu-
          sikko, säveltäjä Kaj Chydenius
          on säveltänyt.
             Oheinen jouluaiheinen tarina
          löytyy Airan julkaisemasta kir-
          jasta Tarinakimara (Mediapinta
          Oy 2020). Sen myötä Aira lä-
          hettää jouluiset terveiset kaikille
          kissaihmisille:
             ”Vanhus kulkee kumarassa
          kapeaa polkua puuliiteriltä tu-
          paan, hänellä on sylillinen pui-
          ta mukanaan. Rapulla hän sutii
          lumiset huopatossunsa puhtaaksi
          ja astuu porstuan puolelle, tömis-
          telee jaloistaan vielä loput lumet
          ennen sisään astumistaan. Har-
          vakseen leijailee keveitä lumi-
          hiutaleita ja pakkanen yötä kohti
          kiristää otettaan. Sisällä tuvassa
          vanhus pudottaa pilkkeet uunin
          eteen, heittää muutaman puun
          uuniin iloisesti palavien liekkien
          sekaan. Tuvassa on lämmin, van-  ja vanha kello raksuttaa aikaa.
          ha kello raksuttaa seinällä, sen   Vanhus havahtuu ajatuksistaan.
          kauniit osoittimet asettuvat kol-  ”Kuuluiko ulkoa jotain rapinaa ja
          men kohdalle, pian se parkaisee   askeleita, tuleeko sittenkin joku?”
          raihnaisen lyöntinsä.       Toivon kipinä syttyy, sydän hy-
             Ovensuupenkillä hiipii hämä-  pähtää. Ei kuulu kolkutusta. Jäl-
          rä, pöydällä puhtaan pellavaisen   leen kuuluu rapinaa, hän nousee
          liinan päällä pieni öljylamppu luo   ja kurkistaa eteiseen, ei ketään,
          himmeää valoaan huoneeseen.   jospa se on ulko-oven takana?
          Tuvan peräseinää hallitsee koo-  Eteisen ikkunasta ei kunnolla
          kas vihreäksi maalattu astiakaap-  näe ulos, se on jäässä ja ulkona
          pi, jossa valkoiset lautaset ovat   on jo pimeää.
          rivissä orren varassa kyljellään,   – Onko siellä ketään! Hän
          oven suussa vesiämpärin alla   huutaa kovalla äänellä.
          samanvärinen matala komuutti.   – Mjau, mjau, kuuluu vastaus.
          Hellan renkaiden välistä vilk-  Vanhus työntää oven auki, lumi-
          kuu uunin valkea, sadunomaiset   sella portaalla istuu musta kissa,
          kuviot kiipeilevät höyrykuvun   se nostelee tassujaan ja pujahtaa
          kylkiä. Kuparinen kahvipannu   joutuisasti oviaukosta porstuaan.
          valmistaa suunmukaisen kahvi-  – Voi voi kissapahaa, taitaa
          nautinnon, äsken jauhetun kahvin   sinulla olla kylmä, tule nyt si-
          voimakas tuoksu täyttää koko   sälle asti, kenen kissa mahdat-
          tuvan, juuri leivottu pulla antaa   kaan olla? Eipä ole sinua ennen
          oman lisänsä hiljaisen aattoillan   näkynyt, juttelee vanhus ja lait-
          tunnelmaan.                 taa jouluvieraalle uunin eteen
             Vanhus istuu pöydän ääreen ja   maitoa kuppiin. Kissa pökkii
          sytyttää aaton kunniaksi kolmi-  mummun jalkoja, alkaa sitten
          haaraisen kynttelikön, huokaisee   latkia tyytyväisenä tarjolla olevaa
          syvään ja vaipuu ajatuksiinsa.   maitoa, yhdessä he nyt viettävät
          ”Ei  tule  kukaan  tänäänkään,   joulua-aaton iltaa lämpimässä tu-
          ei kukaan kaupungissa asuvis-  vassa. Viimein on nukkumaan-
          ta lapsista, ei edes Maija sisko   menon  aika,  vanhus  huomaa   Taidat olla sellainen joulumus-  Varoen hän asettuu Mustikan
          enää kirkonkylältä jaksa lähteä.   kissan  kadonneen  jonnekin,   tikka, hän toteaa ja naurahtaa ää-  viereen  makuulle,  Mustikka
          Yksinäinen joulu se on edessä.”   hän silmäilee ympäriinsä, eikä   neen osuvalle nimikeksinnölleen.  kehrää kovalla äänellä. Vanhus
          Hän ei tahdo mökistään lähteä   näe mirriä missään, kurkistaa   Vanhus menee takaisin tuvan   ristii kätensä ja kiittää siunatusta
          niin kauan, kun jaksaa huushol-  viimein kamariin, siellähän se   puolelle  ja  puhaltaa  kynttilät   luontokappaleesta, joka on lähe-
          linsa hoitaa. Kesällä käyvät lap-  jouluvieras köllöttelee sängyn-  sammuksiin, huoneessa leijuu   tetty lohduksi yksinäiselle.
          set perheineen puut pilkkomassa,   päällä.              vaimea steariini tuoksu, tuli on   Lämpimässä  kamarissa
          mummolan tanhuvilla on silloin   – Voi sinua mustikkaiseni,   uunissa hiipunut. Öljylamppu   mummu ja Mustikka vaipuvat
          vilskettä. Monesti ovat pyydel-  taisit käydä taloksi, enhän minä   kädessään hän kulkee kamariin,   rauhaiseen uneen. Joulun tum-
          leet kaupunkiin jouluksi, mutta   edes tiedä sinun nimeäsi, etkä   asettaa lampun piironginkulmal-  ma salaperäinen yö kulkee pi-
          vanhus ei tahdo.            sinä taida osata sitä kertoa, jospa   le sänkynsä likelle ja puhaltaa   hapolkua ja kurkistaa ikkunasta
             Puut uunissa napsahtelevat   kutsun sinua vaikka Mustikaksi.   lasin päältä liekin sammuksiin.   sisään.”

                                                                26
   21   22   23   24   25   26   27   28   29   30   31