Manx on satoja vuosia vanha rotu, joka on lähtöisin Irlanninmeressä sijaitsevalta Mansaarelta, joka sijaitsee Irlannin, Skotlannin ja Walesin keskellä.
Niitä on näyttelytetty jo 1800-luvulla. Ensimmäinen rotustandardi julkistettiin vuonna 1903.
Manx-kissan tunnusomaisin piirre on hännättömyys. Hännättömyyden aiheuttaja on luonnon geenimutaatio. Hännättömyyden lisäksi manxeja syntyy töpöhäntäisinä tai pitkähäntäisinä.
– Manxeilla hyväksytään kaikki hännän pituudet, kertoo manx-kasvattaja Soile Hannukainen.
Luonteeltaan suloinen palleroinen on valloittava.
– On olemassa sellainen sanonta, että kun kerran on omistanut manxin, sellainen pitää olla aina.
Rotu on seurallinen, osallistuva ja sopeutuvainen. Helppona kissana se sopeutuu erilaisiin perheisiin, ja pärjää myös koirien kanssa.
Lyhyt- ja pitkäkarvainen
Manx-kissan yleisilme on pyöreä. Selkä on lyhyehkö ja rakenteeltaan ne ovat vankkoja ja lihaksikkaita.
– Takamus on pyöreä ja takajalat ovat etujalkoja hiukan korkeammat, Hannukainen sanoo.
Manxeja on sekä lyhyt- että pitkäkarvaisena. Pitkäkarvainen manx tunnetaan myös nimellä cymric.
Manxit ovat hitaita kehittymään ja alkavat näyttää valmiilta aikuisilta vasta kolmivuotiaina tai jopa vanhempina.
Eri kattojärjestöjen rotukuvauksissa on jonkin verran eroavaisuuksia, kuten vaikkapa korvien asennossa tai hyväksytyissä väreissä.
Myös se, hyväksytäänkö roturisteytyksiä muiden rotujen kanssa ja mikä luetaan puhdasrotuiseksi manxiksi, vaihtelee. Kaikki kattojärjestöt eivät hyväksy manxia pitkäkarvaisena.
Manxien ja cymricien kasvattajien oma yhdistys Sherwood Manx Club on nykyisin CFA:n jäsenyhdistys.
Yhdistyksen tarkoituksena on tehdä manx- ja cymric-rotuja tunnetuksi sekä keskittyä laadukkaaseen kasvatukseen.