Virossa vuodesta 2013 asunut Ulla Pajusalo-Salminen tunnetaan kissojen auttajana. Ullalla on kotonaan Pohjois-Saarenmaalla tällä hetkellä 14 kissaa, joista yhdeksän on pelastettuja.
Ulla sanoo näinä vuosina nähneensä, että Viron eläinsuojelutilanne on mennyt paljon parempaan suuntaan. Ihmiset ovat valveutuneet asiaan aika hyvin. Elinsuojelulakikin on pitkälti samanlainen kuin Suomessa.
– Nykyisin tiedetään, että kissa kannattaa leikkauttaa, eikä laittaa pentuja merikouluun eli upottaa veteen.
Ulla myöntää itse olleensa nykyiseen kehitykseen ”vähän syyllinen”, koska on paukuttanut kuuluvasti päätään kissojen puolesta.
– Kissat on leikkautettava, rokotettava ja sirutettava. Toisille tämä asia menee perille, mutta ei kuitenkaan kaikille. Valistustyö onkin tosi tärkeää, sen avulla kissat voivat paremmin.
Kauhujen turvakoti
Ulla muistuttaa, että valistuksesta huolimatta sekä Suomesta että Virosta löytyy edelleen niitä, jotka kohtelevat kissoja huonosti.
Hän kertoo muutaman vuoden takaisen esimerkin Virossa kissojen turvakotia pitäneestä rouvasta.
– Nainen oli vuokrannut omakotitalon, johon keräsi kissoja. 1 x 2 metrin suuruisessa loukossa oli ollut noin 30 kissaa. Nainen oli kerännyt tähän toimintaan Facebookissa rahaa. Hän sai sitä kokoon noin 70000 euroa, mutta sitä hän ei todellakaan laittanut kissojen hoitoon. Kissat olivat saaneet ruuaksi pelkkiä teurasjätteitä.
Naisen talosta oli lisäksi löytynyt käytöstä poistettu jääkaappi, joka oli ollut täynnä kuolleita kissoja.
Täältä ”kauhujen talosta” Ulla oli adoptoinut Frida-kissan.
– Fridalta poistettiin toinen silmä, toisella se näkee vähän hahmoja.
”Kissoja ei tarvita”
Kun Ulla ja hänen miehensä Upi asuivat vielä Suomessa, Ulla oli aina halunnut kissaa.
Mies oli kuitenkin ollut eri mieltä: ”Meille riittää koirat, kissoja ei tarvita!”
Heillä oli ollut tuolloin kolme koiraa, tällä hetkellä niitä on kaksi.
Kun he olivat olleet kylässä ystäviensä eli eläinlääkäripariskunnan luona Saarenmmaalla, nämä olivat alkaneen puhua pikku kissasta, joka oli matkustanut eläinlääkärirouvan auton moottorissa noin kymmenen kilometriä.
– Hän sanoi, että ottakaa se teille, meillä on jo niin paljon lemmikkejä.
Ulla kertoo vinkanneensa rouvalle, että tarjoapa Upille vähän lisää viiniä, kyllä tämä asia sitten hoituu – ja niinhän siinä sitten kävi, että mies oli lupautunut, että kissa voi tulla perheeseen. Nimekseen kissa sai Pummi Leijonan Sydän, kun oli pummilla matkustanut.
– Pummi eli luonamme kymmenen vuotta, kunnes vatsakasvain vei tämän ystävän.