Anna Enne -taiteilijanimeä käyttävän Anna Kozar-Poikosen töitä on ollut esillä useissa yksityisnäyttelyissä ja gallerioissa Suomessa ja ulkomailla.

– Maalaan sekä tilauksesta että omien ideoideni pohjalta töitä minua liikuttavista ja inspiroivista aiheista, hän kertoo.

Kozar-Poikonen asuu läntisellä Uudellamaalla, Lohjalla lähellä metsää ja melko lähellä Lohjanjärveä. Luonnonläheisyys vaikutti hänen kiinnostukseensa alkaa esitellä eläinmaailmaa. Missä eläimet elävät, mitä tekevät tai voisivat tehdä, jos niillä olisi meidän ihmisten inhimillisiä ominaisuuksiamme.

– Minulla on Metsän Enne -niminen sarja piirroksia, joissa esiintyy erilaisia eläinhahmoja maagisin ja fantasian elementein. Paikkoja, joissa ihmisten ja eläinten käyttäytymisen rajat ylitetään, joissa näillä eläimillä on inhimillisiä piirteitä. Ne puhuvat, tekevät inhimillisiä valintoja, niillä on taikuutta. Tämä eläinten toinen maailma, tämä kuvitteellinen maailma, on inspiraationi.

Kozar-Poikonen on koulutukseltaan kuvataiteilija ja kuvataiteen opettaja. Hän kuvailee olevansa ”hullu käsityöntekijä, piirtäjä ja maalari”. Hän esittelee ja myy taidettaan ja sisustusesineitä Anna Enne -ateljeessaan ja verkkosivullaan.

– Olen useammin kuin kerran jäänyt kiinni kannustamasta ihmisiä sisustamaan kotiansa! Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut piirtämisestä, maalaamisesta ja sisustamisesta. Myöhemmin kokeilin erilaisia tekniikoita koulussa ja valmistuin lopulta kuvataiteilijaksi yliopistosta. Kerron maailmalle Metsän Enne -tarinoita. Jos joku etsii minua, minut on viimeksi nähty metsässä keräämässä yrttejä ja etsimässä saniaiskukkaa…

Taiteilija tekee myös tilaustöitä. Monet lemmikinomistajat haluavat teoksen, joka kuvaa omaa lemmikkiä. Suosituimpia teoksia ovat korvakorut nelijalkaisten kuvilla ja koristellut korulaatikot.

– Keskustelemme toiveista asiakkaan kanssa yksilöllisesti. Positiivisista mielipiteistä päätellen asiakkaiden palattua studiolleni uskon, että he ovat erittäin tyytyväisiä työni tuloksiin. Kannattaa ottaa yhteyttä omien ideoiden kanssa, niin katsotaan, mitä keksitään yhdessä!

Valloittava tyttökissa Jorma

Toki taiteilijalla on ollut myös oma kissa, muiden perheen kanssa asuneiden eläinten lisäksi.

– Se oli tyttökissa, hurmaavalla nimellä Jorma, jonka adoptoimme eräällä matkallamme kadulta muutaman päivän ikäisenä poloisena pentuna. Jorma matkusti yli 800 kilometriä muuttaakseen meidän taloomme.

– Hän asui samassa osoitteessa perheeni kanssa 23 vuotta. Jorma oli pieni, harmaaraitainen tiikeri, jolla oli tuuhea häntä ja valkoiset sukat, Kozar-Poikonen kertoo.

Taiteilijana hän uskoo, että eläinten tarkkailu sekä ajanvietto ja ”puhuminen” niiden kanssa toimivat inspiraationa luoda fantastisia tilanteita, joissa nämä eläimet voisivat kertoa ihmeellisiä tarinoita.

Tekniikat ja materiaalit

Työssään Kozar-Poikonen käyttää monipuolisesti erilaisia materiaaleja ja tekniikoita. Valinta riippuu tekeillä olevasta esineestä tai taiteellisesta teoksesta.

– Tekniikkani on akryylimaalaus, kun on kyse isoista teoksista ja käsitöistä. Piirrän myös perinteisillä tekniikoilla ja digitaalisella kynällä. Käsityössä käytän sekatekniikkaa, jossa on maalausta, piirtämistä, reliefiveistoa, paperikoristelutekniikkaa ja erilaisia siirtotekniikoita.

Pitkä lista, mutta tehosteet ovat erittäin mielenkiintoisia. Taiteilija kertoo hauskan tarinan, joka kerran sattui taidetta tehdessä.

– Maalasin kuvan nostalgisesta katunäkymästä melko suuressa perspektiivissä. Meitä lähin katu oli leveä, kivillä päällystetty, melko realistinen. Kaukana kissat kävelivät katolla. Maalattaessani mietin jo kehyksen valintaa tälle kuvalle.

– Laitoin sen lattialle maalaustelineellä, nojaten seinää vasten ja kehys sen eteen. Kuva oli vielä märkä, joten en halunnut laittaa sitä kehykseen. Jorma-kissa käveli kuvan ja kehyksen väliin ja istuutui niin, että hän näytti istuvan kadulla. Jorma kirjaimellisesti ”maalasi” itsensä kuvaan kissojen kanssa. Sillä hetkellä tuli naapurini sisään ja aloimme jutella. Hän ei huomannut Jorma kissaa. Hetken kuluttua Jorma tuli ulos kehyksestä. Naapuri oli hyvin yllättynyt ja kysyi, voisiko hän kysyä minulta jotain. Hän näki kuvassa kissan ja se katosi, eikä hän ole varma, onko kaikki kunnossa hänen kanssaan. Taikuutta, sanoin minä, taikuutta...

Lue lisää uusimmasta Kissafanin numerosta 1/2025!

Mimosa-kissa on saanut vihreän hatun päähänsä. Kuvan lähde: Anna Kozar-Poikonen