Maine coonit veivät mennessään
Ihan aluksi Jussi Luomanpää myöntää, että kun hän innostuu jostain, tekee hän sen täydellä sadalla prosentilla.
Kun hän sai käsiinsä ensimmäisen kerran kitaran, tiesi hän heti, että on koukussa musiikin ihmeelliseen maailmaan.
Hän myöntää, että jos joku olisi sanonut hänelle seitsemän vuotta sitten, että hän hullaantuu kissoihin, hän olisi vähintäänkin nauranut tai pitänyt sanojaa mistään mitään tietämättömänä.
– Vielä seitsemän vuotta sitten käyttäydyin likipitäen kielteisesti kissoja kohtaan ja muistin aina korostaa, että meidän talouteen ei kissoja sitten tule, nauraa Jussi Luomanpää muistellessaan entistä omaa itseään.
Sharon ja Ozzy
Eräs kaunis kesäpäivä vuosia sitten muutti kuitenkin kaiken kertaheitolla.
Kuten se kitara aikoinaan.
– Minut saatiin houkuteltua katsomaan kahta maine coonin pentua. Lupauduin vastahakoisesti mukaan, mutta kun musta maine coon käveli ovella vastaan, muuttui siitä hetkestä kaikki. Tiesin, että nämä kissat tulevat olemaan mun juttu. En ollut ikinä nähnyt niin isoa kissaa, se oli jopa pelottava vaikkei tietysti ollut. Suoraan sanottuna, en tiennyt niin isoja kissoja olevan edes olemassa.
Ei siis aikaakaan, kun pennut, Sharon Osbourne ja Ozzy Osbourne, muuttivat Jussin kanssa saman katon alle.
– Silloin minusta tuli kissahullu mies, myöntää Jussi polveilevan tarinointinsa lomassa.
Kuten ihminen, joka paneutuu intohimoonsa täysillä, myös Jussi halusi tietää kissojen elämästä mahdollisimman paljon. Niinpä hän miltei ensitöikseen tilasi Kissafani-lehden.
– Ainoastaan se jäi harmittamaan lehden tilauksessa, että lehden tilaaminen ei onnistunut kissojen nimellä, Jussi nauraa.
Lue lisää Kissafanin numerosta 2/2023!