Bob William Niles. Se on Maaria Laihon nelijalkaisen ystävän koko nimi. Bob on Maarialle todella tärkeä, mutta kaikesta huomaa, että myös toisinpäin.

– Vietämme kaikki päivät aamusta iltaan yhdessä. Bob saa aina jakamattoman huomioni, Maaria myöntää.

Maaria asuu oranssin kissaystävänsä kanssa kuntoutumiskodissa Tuusulassa. Normaalisti kuntoutumiskotiin ei kotieläimiä suvaita, mutta Bob sai erikoisluvan.

– Kärsin dissosiaatio- ja ahdistuneisuushäiriöistä. Bobilla on tervehdyttävä vaikutus minuun. Se aistii mielialani ja tilanteeni heti. Bob tulee ihan kiinni minuun ja katsoo kiinteästi kauniilla silmillään niin kauan, että rauhoitun ja minulle tulee parempi olo.

– Bob on varsinainen terapiakissa. Se vaistoaa kaikki tunnetilani, paniikit ja poissaolokohtaukseni, Maaria toteaa kiitollisena.

Pentueen rohkelikko

Oranssilla maatiaispojalla on valkoiset tassut ja valkoista nenässä sekä hännänpäässä. Kauniista ulkomuodosta huolimatta luonne on Maarian mielestä parasta kissassa.

– Bob on poikkeuksellisen älykäs. Sain sen tuttavaltani. Bob oli ainoa oranssinvärinen koko pentueesta ja erottui joukosta vilkkautensa, reippautensa ja älykkyytensä vuoksi. Pentueen muut kissat ovat kuulemani mukaan enemmän veteliä ja laiskanpulleita. Bob on pentueen ainoa rohkelikko ja menijätyyppi. Se pysyy myös hoikkana poikana, koska se liikkuu, saalistaa ja leikkii paljon.

Maarialla on ollut aiemmin niin kissoja kuin saksanpaimenkoirakin, joka osasi luonnollisesti kaikki koiramaiset temput. Mutta niin osaa myös Bob. Kun Maarialla on kädessään herkkupala, menee Bob maahan tai istuutuu ja osaa hakea myös pallon, kun sitä pyytää tekemään temppuja.

– Se on kuin koirakissa, älykäs ja oppivainen, Maaria esittelee ylpeänä.

– Yksikään aiemmista kissoistani ei ole ollut läheskään niin erityislaatuinen kuin Bob.

Mukana ostoksilla

Maaria korostaa Bobin taitoja, joita se käyttää emäntänsä hyväksi ja iloksi.

– Se lukee minua kuin avointa kirjaa ja osaa aina vetää oikeista naruista. Välillä tuntuu, että se vie minua, miten tahtoo, mutta muistan aina, kuinka paljon saan siltä.

– Bob on ihan maaginen, kun se katsoo minuun ja ikään kuin viestittää silmillään, että rauhoitu, rauhoitu.

Bob on tottunut kulkemaan Maarian mukana milloin missäkin. Se on Maarian mukaan kuin papukaija. Muun muassa Ikeassa Bob keikkui Maarian olkapäillä, ja Maaria oli varma, että heidät tullaan ajamaan pois. Mutta mitä vielä, he keräsivät ostosmatkallaan vain huvittuneita ja iloisia ilmeitä.

– Olen opetellut soittamaan säkkipilliä nyt jo edesmenneen opettajani johdolla. Bob istui usein olkapäälläni, kun soitin ulkona harjoittelukappaletta eli chanteria, Maaria kertoo seurallisesta ystävästään.

Valjaissa tapahtuvat ulkoilut painottuvat kevääseen, kesään ja syksyyn. Pakkaskeleistä Bob ei oikein välitä.

– Meillä on valjaissa sellainen pitkä, olisikohan noin 15 metriä, naru. Sen avulla Bob pääsee pitkälle tekemään omia juttujaan. Se syö muun muassa ruohoa ja pullauttelee niistä pallukoita. Sehän on sellainen kissojen oma juttu.

Lue lisää uusimmasta Kissafanin numerosta 1/2025!

Bob aistii erityisesti emäntänsä ahdistuneisuuden, jolloin se tulee aivan Maarian viereen tapittamaan, eikä lähde pois, ennen kuin paha olo menee pois. Kuva: Maaria Laiho